Nopea päivitys ensin :D

Kalorit 1763

Prot. 133 g 30 %

HH 11g (2 %) ihanaa!!

Rasvaa 132g 68 %

Käytiin tänään koiran ja miehen kans ihanalla vapaapäivän lenkillä 1 h. Käveltiin rauhassa, mies oli sikaylpee miten hienosti koira käveli :D ja ostettiin lisää kukkia pihalle kun huomattiin matkalla huoltsikalle et puutarhamyymälä oli auki.

Illalla tein itse asias just äsken rankan bodyrock - treenin, huomenna saattaa vatsa huutaa hoosiannaa mut niin sen pitääkin!

Tein tänään miehelle ja mulle lounaaksi tonnikalapannaria aurajuustokuorrutteella. Eli 4 munaa, pari kourallista arkijuustoraastetta, pari purkki tonnikalaa, noin desi vehnäleseitä ja rypsiöljyä, päälle yrttijuustoa ja hieman aurajuustoa ja vuokaan ja uuniin. Syötiin puokkiin koko vuoka!

Illalla aion tehdä jo kaloreihin valmiiksi laskettua jauheliha-sipuli-paprika-tuorejuustomössöä pannulla, osa naamariin ja osa huomiseks töihin! Jännä miten ei oo htään nälkä, kello o kohta 12 ja syötiin jo kolmelta! Kyl se nälkä sieltä tulee treenien jälkeen!

Oikeastaan tämän päivän kohokohta oli... työstressin vähentäminen, josta saan kiittää kultsipuppelia. Meillä on töissä hieman kireä ilmapiiri ja pelkään alitajuisesti koko ajan saavani potkut. Siihen ei ole mitään syytä (?!?), hirveä kiire ja paineet vain ajaa väistämättä toisten kyräilyyn ja oman itsensä kyseenalaiastamiseen. Olenko laiska, kun en jaksa pikkuisena naisena nostaa 60 kg taakkoja? Suorituksia kytätään koko ajan. Deadline painaa päälle. Olenko tarpeeksi hyvä, olenko?

Silti tykkään työstäni, se on vakituinen ja työporukassa ei periaatteessa ole mitään vikaa, kaikki on tosi mukavia. Mutta se ainainen pelko - saanko huomenna kenkää? Jos en, niin saanko joskus, ja milloin, ja minkä syyn takia? Miten jaksan, vai jaksanko - ja kuinka kauan?

Tänään pahat aavistukset iskivät taas pintaan, kaksi päivää olen olut vapaalla, nyt olisi enää pari pv ja eka osa kesälomasta iskisi päälle. Pelottaa mennä töihin. Sanoin miehelleni, että mitä tapahtuu, jos saan potkut. Miehen argumentit sulattivt sen ilkeän paukun sydämen ympäriltä melkein kokonaan:

- Saisin edelleen päivärahaa noin 450 euroa (en tiedä, kuuluuko mulle lisäosa, jolloin se olisi 600 e) netto. Asumiskustannukset ovat osaltani 370 e eli hyvin pystyisin ne maksamaan. Mies tienaa hyvin, ja kykenisi kuulemma oikein mielellän elättämään meitä :) Ja onneksi on S-bonukset! :)

- Voisin hakea osa-aikatyötä ja vihdoin ottaa vähän rennommin. Stressaan ihan liikaa. Olen tehnyt niin jo pidemmän aikaa. Eihän seuraavan työpäivän kuulu illalla ahdistaa, eihän?

- Saisin varmasti JOTAIN OSA-AIKATÖITÄ, ja voisin nostaa osittaista päivärahaa, jolloin käteen jäävä osuus - herranjumala - olisi noin satasen vähemmän kuin pikkuinen palkkani nyt! (Joo tiedän, se ei ole kovin hyvä...)

- Voisin siivota enemän kotia, tehdä ruokaa, hankkia rauhassa mieleisiä töitä, aloittaa koiran kanssa kauan haaveilemani agilityn

- Kaikista tärkeintä: Mies ei syyllistäisi minua. Hän tietää, millaisia jotkut työpäivät minulle ovat. Joskus töissä on mahtava fiilis, joskus taas puristaa kaikki.  Saatan joskus valvoa yöhön asti miettien huomisen päivän hommia, vapaapäivinä katson työs.postin ja mietin, mitä unohdin, ja kaikki negatiiviset sanomiset jäävät aina mieleen. Harvemmin ne positiiviset. Mies sanoi, että haluaa että minulla on mieleinen työ (tai että voisin hakea sellaista)

Tuli parempi mieli :) Ei se olisi maailmanloppu. Mikään ei koskaan ole maailmanloppu. Kaikki järjestyy aina. Ja kuka tietää, ehkä olen samassa duunissa vielä viiden vuoden kuluttua. Täytyy lakata ajattelemasta negatiivisesti ja älytä, että kaikella on HYVÄT PUOLENSA, ja että niitä on PALJON: Niin työttömyydellä omassa tilanteessani kuin sillä, että minulla on vakkarityö, jossa koen kuitenkin kaikesta huolimatta pärjääväni aika hyvin. (en oleta, että kaikkien pitäisi nauttia työttömyydestä tms. Itselleni se vain ei olisi maailmanloppu, onneksi. Onneksi!!)

Jännä sinänsä: Kun mietin noita työjuttuja pari tuntia sitten, sanoin miehelle, etten jaksa treenata lihaksia enää tänään. Sitten kävimme tuon keskustelun, ja sen jälkeen treenasin hyvällä mielin!

Vieläkin ahdistaa, mutta otetaan huominen päivä kerrallaan! Ja jos jotain tänään opin, on se sitä, että aa) elämäni on aika mukavaa, ja minua kyllä tuetaan ja rakastetaan, sekä bee) en enää koskaan syyllistä ketään itsekurin puutteesta (lihominen, epäterveelliset elämäntavat), jos heillä on stressaava tilanne päällä. Stressi syö kaikki motivaatiot, keskittymiskyvyn ja elämästä nauttimsen. Olen huomannut sen aikaisemmin kun tilanne oli paljon pahepi enkä jaksanut tehdä itselleni mitään hyvää yli vuoteen! Ja huomasin taas tänään.

Aurinkoista kesäkuuta kaikille! :)

 

 

 

Hiilihydraattitietoisella polulla päivä kolme oli mennä vähän plörinäksi, sillä työkaveri toi 50g pussin suklaamaissipalloja ihan mua varten töihin :D Oon nimittäin as ong as I remember napsinut kaikki hyvät niistä pusseista, joita duunipaikalle on ilmestynyt. No jaa, laskin siitä raakasti 35 g hiilareita ja päivä kolme meni sit 60g:n pintaan. Tosin kävin koiran kanssa 55 minuutin reippaan lenkin ja vedin päälle yber-raskaan bodywork -treenin, joten en usko että pysyvää vahinkoa tapahtui!

En varsinaisesti mitään ketoositilaa tässä tavoittelekaan, olin ketoosissa about ensimmäisen viikon, nyt hiilarit on pysyneet yhtä päivää lukuun ottamatta 15 - 35 gramman kieppeillä. Tunnen oloni hyväksi edelleen, eikä ole katastrofi, jos laitan suuhuni yhden sisun! 

Eilinen päivä meni paremmin,tosin unohdin syödä! Koko päivänä alas meni vain yksi hiilariton proteiinipatukka ja mantelijauhe-munakas-juusto-sösseliä.. Hiilarit 27 grammaa. Olin niin innoissani koirani kouluttamisesta, ostin uuden opaskirjan ja uskomattoman älykäs koirani oppi VIHDOIN kävelemään hihnassa vetämättä!!

Vuoden se on kiskonut multa lavat paikoillaan kun ollaan kävelty. Vetovaljaat ei ole auttaneet. Pysähtely, palkitseminen, suunnanvaihto - NOTHING. Nyt otin käyttöön ammattilaisen suosituksesta kuonopannan, ja TZÄDÄM! Koiralla kesti noin 6 sekuntia tajuta, että EI VEDETÄ!

Oli aivan ihana kävellä rennosti sen kanssa, ja koirakin nautti! Neljä kertaa ohjastin sen pään varovasti sivulle kun alkoi tulla vauhtia, ja koira hiljensi heti. Puolessa väissä lenkkiä sidoin kuonopannan hihnan kiinni valjaisiin (mulla oli kaks hihnaa, koska en halua esim. akuutin oravatilanteen tullen joutua kiskomaan sitä päästä jos se pimahtaa!). Talutin sitte noin 5 min pelkistä valjaista, joissa se on ennen vetänyt, ja kaveri vaan löntysteli eteenpäin, kattoen välillä kuinka hitaasti minä tuun et pitääkö hiljentää. IHANAA! Ja kun päästiin kotiin (noin 30min lenkki), koira käveli niin rinta rottingilla ja halusi valtavasti rakkautta,kun tiesi toimineensa hyvin!

Ja onhan se tietysti koiralle paljon mukavampi, kun tietää, millä alueella saa kävellä. Ja vaikka ne valjaat (vetovaljaat) ei ole koskaan sitä puritaneet tai hirttäneet mitenkään, varmasti paljon kivempi kävellä kun mikään ei "junnaa" vastaan vaan saa tepastella ilman jatkuvaa kiskomista!

Näillä on tosi hyvä mennä. Ja muuten, paino aamulla 66,6!!! Lähtö kolmen ja puolen viikon takaa melkein sama kuin vuoden alussa, 69,9! Olen tässä vuoden mittaan kokeillut liikuntaa, kalorirajoitusta yms. Pahasti alkais näyttää siltä, että olen vihdoin löytänyt jotain, joka toimii!

Tai siis 3 viikkoa plus 2 päivää, mutta toinen päivä virallisesti dokumentoiden :D (12 päivää tupareihin, kääks!)

 

Työlounas:

Purkki sardiineja öljyssä, yksi jogurtti (tiedän..), 250g luumutomaatteja

Päivällinen:

5 jauheliha-fetajuustonyyttiä (250g jauhelihaa, kananmunaa, vehnäleseitä + feta- ja tuorejuustoa täytteenä)

250g keittojuureksia paistettuna öljyssä :D

 

Yht: HH 41 g (11 %), P 117g (31 %) ja R 98g (58 %)

PÄIVÄN TREENIT (kun tuli noita hiilareitakin vedettyä, plus ei mun makkarat itsestään kiinteydy!)

10 min jalkatreeni (Bootylicious Buns)

10 min vatsat (Bridal ABSesion)

Kolme wiikkoa karppailua on enempi tai vähempi takana. Vaa'asta lähti ensimmäisen kahden viikon aikana -2,4 kg (wuhuu!), sen jälkeen syötiin firman piikkiin pitsat (pakko oli vetää ääntä kohti!) ja suklaahimo iski, ne suklaat päätyi tosin ylitsepääsemättömän kuvotuksen seurauksena wc-pyttyyn.

 

Nyt ois kahden viikon päästä tasan tiedossa TUPARIT, joten hiilarit on tarkoitus pitää naftisti hyvällä 20 - 30 g /max /pvä hyväksi havaitsemalla tasolla:)

Kolmen viikon karppailun hyvinä puolina voinen listata seuraavaa...

- Vatsa on rauhoittunut. Enää ei tarvitse käydä vessassa 5-6 krt päivässä, ilma vatsasta on poistunut ja samat housut mahtuu kiristämättä päälle niin aamulla kuin illallakin! Ne, jotka tosissaan on kärsineet turvotuksesta, tietää millaista helvettiä se on kun vatsa on parin paahtoleivän jälkeen kuin ilmapallo.

-Vyötärö 3 vko sitten: 75,5. Vyötärö nyt: 71,5. Tarvitseeko sanoa enempää?? YIPPEE!!

- Ei oo enää nälkä :D Tai on jos en koko pvänä syö mitään, mut yllättävän hyvin nälkä on pysyny enkä oo enää kuolemanväsynyt töissäkään. Aamut on vaikeita edelleen, mut se taitaa olla ihan persoonasta kiinni :)

 

Tämän päivän syömiset:

HH 5 % (22g)

P 25 % (117 g)

R 70 % (131 G)

Ja tän päiv'än syömiset:

klo 16.30

2,5 pannuleipää (munia, mantelijauhoa, vehnäleseitä) ja päällä minilättaa ja juustoa

klo 19.30

yksi avokado

21.30

aurakebabrullan TÄYTTEET :D eikä pisaraakaan itse taikinaa .. oon hyvä ;)

 

Yht kcal vaikka sillä ei niin väliä ookkaan1957. Paino siis eilen 67,5, pitää ottaa uudet lukemat päivän tai parin päästä kunhan hiilarimössö on poistunut kehosta. Onneks meidän firma tarjoo pitsoja ehkä kerran kymmenes vuodessa!

 

 

Jee, viikon jatkunut v-mäinen flunssa alkaa väistyä. Olen köhinut ja niiskunut reilun viikon, eikä lämpö ole noussut pisaraakaan yli 37 asteen, perkele, joten olen urhoollisesti vienyt niiskut töihin. Nyt kaksi työkaveria on yhtä sairaana.  Eikä tarpeeksi sairaana ottaakseen saikkua. Deal with it, boys!

Kaikista eniten otti päähän 9 päivän treenitauko. Tupakkaa menee edelleen, joten yleensä saan keuhkoputkentulehduksen flunssan jälkeen. Nytkin viikon ahisti henkeä, ja yskän mukana tulee siraudelta maistuvia sattumia, nam... Tänään kävelin koiran kanssa 40 min lenkin ja treenasin lihaskuntoa 15 min. Lihaskunnosta jouduin jättämään hypyt ja hyppykyykyt pois, sillä yskä tuntui yltyvän, kun hengästyin. Kaiken kaikkiaan suhteellisen kevyt treeni siis, sain hikeä päälle mutta en kuitenkaan ollut kuollut. Ehkä tämä tauti vihdoin väistyisi, että pääsisin käsiksi kadonneen sixpackin metsästykseen ja toukokuun haasteeseen!

Eli tarkoituksena tässä kuussa on treenata 25:nä päivänä. Treeniksi lasken myös vähän kevyemmät treenit, esim. koiran kanssa kävellään kuitenkin 6 km/h joten se kelpaa mun listaan oikein hyvin :) Tarkoituksena on saada kesän loppukirin kunniaksi persettä ylös penkistä ja pysyä motivoituneena kaikesta huolimatta. En tiedä muista, mutta ainakin itsellä  motivaatio treenata mässäilyn jälkeen on nolla piste nolla ("Ei tästä ole mitään hyötyä kun söin just kaks Mignon -munaa ja sitä paitsi vatsaan sattuu..."). Ja toisaalta: Kun on treenattu, ei tee yhtään mieli syödä mitään epäterveellistä!

Muuten olen kyllä ollut tyytyväinen vatsani kehitykseen, näytän omasta mielestäni koko ajan pikkuisen paremmalta :) Alan olla kokoa 36 kaikissa eri malleissa (koothan vaihtelevat valmistajien mukaan, prkl...). Vielä vähän navan ympäriltä pois ja jalkaan sulahtaa ihan mitkä tahansa kolmikutoset ilman hammastenkiristelyä! :D

Vappu muuten meni selvin päin, niin kuin koko alkuvuosi. mitään raittiuspäätöstä en ole tehnyt: EI VAAN HUVITA KISKOA VIINAA. Eilen join kavereiden luona pikku pullon alkoholitonta (0,01 pros) kuoharia. Olin valinnut kivan tissipaidan :D ja laittanut hiukset kivasti. Omasta mielestäni näytin oikein hyvältä :) Tulos: Kolme katkeroitunutta (?) ämmiä tuijotti mua koko illan vihaisesti eikä puhuneet mulle mitään. Ihan kuin oisin niiden miehiä kaivannut! Pah. Mulla on oma :) Ollaan sosiaalisia molemmat, mutta koska mieskin oli kahden lonkeron voimin koko illan aamuvuoronsa takia, niin lähdettiin aikaisessa vaiheessa kotia kohti ja herättiin aamukahdeksalta krapulattomaan aamuun. Kyllä naiset on joskus ihmeellisiä :) Eipä silti, varmaan itsekin olen!

Näillä eväillä siis tähän kuukauteen, tarkoitus olisi päivitellä sitä mukaan kun saan treenejä kasaan. 1 tehty, 24 to go! Tänään siis 40min reipasta kävelyä ja koko kehon lihaskunto (kevennetty versio yskän takia) 15min. Aurinkoista loppuvappua!!